#Automaatio, #digitalisaatio ja vielä #robotisaatio - kaikki hype kätevästi yhdessä paketissa #drone!

29.9.2017 14.00, Kirjoittanut Jukka Hannola
 

Drone ei taida olla edes suomea. Minusta on perin huvittava yksityiskohta, että vietän päiväni ilmiön parissa, jolle emme tunnu löytävän edes toimivaa sanaa. Tavallaan tuon voisi ottaa suorastaan kunnianosoituksena työtämme kohtaan. Saamme olla tekemisissä teknologian kanssa, jonka kehityksessä edes kielemme, sen rikkaudesta huolimatta, ei pysy mukana.


Eipä siis ihme, että dronet ovat parkkeeranneet Gartnerin hype-käyrän huipun tuntumaan. Voimme toki käyttää termejä RPAS, UAS, UAV, lennokki, miehittämätön ilma-alus, robottikopteri, multikopteri ja onpa minulle tarjottu myös vaihtoehtoja härpäke, drontti ja drooni.

Ongelma on siinä, että todellisuudessa jokaiseen termiin liittyy hyvin varjeltu salainen merkitys. Ei siis oikeasti salainen, mutta asiaan täytyy olla varsin vihkiytynyt, jotta pystyy selittämään mitä merkityksiä ja ratkaiseviakin eroja näiden taakse kätkeytyy. Sen vuoksi hyväksykäämme tähän ajatustenvirtaan yleisterminä drone. Se näyttää olevan myös lehdistön suosikki tähän tarkoitukseen.

Drone = nelikopteri – metsään meni!

Jäin pohtimaan mitä sana drone tuo ihmisille mieleen. Tein myös muutaman empiirisen ihmiskokeen maallikoilla. Hypoteesi osoittautui oikeaksi. Kaikki vastasivat joko nelikopteri, kuvauskopteri tai ”sellainen pieni suriseva lennokki”. Mentiin sitten oikein ryminällä mettähallituksen puolelle. Media on kenties tehnyt jopa pienen karhunpalveluksen koko toimialalle.

Pieni nelikopteri on huikea työkalu valokuvaamolle, kiinteistöhuollolle kattojen ja rännien tarkastuksiin, rakennustarkastajalle tai vaikkapa kiinteistövälittäjälle, joka kaipaa näyttävää kuvaa myytävästä kohteesta.

Todellisuudessa miehittämätön ilmailu on niin paljon muuta. Se on multikoptereita, kiinteäsiipisiä laitteita, ilmalaivoja, perinteisen helikopterin näköisiä, kaikissa kokoluokissa ja lopulta et erota niitä Helsinki-Vantaan lentoasemalle lähestyvien koneiden virrasta. Jotta tämä viimeinen olisi arkipäivää, menee vielä jokunen vuosi, mutta suunta on selvä.

Mitä uutta ennustaisin vähän nopeammalla aikataululla? Ainakin High Altitude Vehicle -luokka. Miehittämättömiä ilma-aluksia operoimassa 20–30 kilometrin korkeudessa, jossa ne eivät ole haitaksi miehitetylle ilmailulle ja miksi sinne? Siellä on aina mukava sää ja aurinkoa riittää. Kone päällystetään aurinkopaneelilla ja toiminta-ajaksi saadaan minuuttien ja tuntien sijasta kuukausia. Päivällä noustaan lähes 30 kilometrin korkeuteen ja kun yöllä ei aurinko paista liu´utaan 20 kilometrin korkeuteen. Uusi nousu alkaa heti aamulle auringonsäteiden pilkistäessä horisontista.

Joko mietit mitä sillä voisi tehdä? Ainakin se toimii halpana satelliitin korvikkeena. Facebook ajatteli ilmeisesti jakaa sillä internetyhteyksiä maailman kaikkiin kolkkiin, missä kattavuus on heikko. Kohta ei siis valtamerta ylittäessäkään tarvitse vieraantua sosiaalisesta mediasta.

Kenties vieläkin hyödyllisempiä tarkoituksia löytyy. Ehkäpä ne toimivat myös ohjausyhteyksien välittäjinä muille miehittämättömille ilma-aluksille ja laivoille?

Drones as a Service?

Entäpä sitten iänikuinen last mile delivery -problematiikka. Olkoon se sitten pizza tai nettikaupasta tilattu paketti. Olisihan se tavallaan kätevää jos jakeluautosta lähtisi ulos kymmenen dronea jakelemaan paketteja ja saisit sen parvekkeellesi tai edes lähimmälle parkkialueelle.

Entäs jos läheisesi saa sairaskohtauksen? Ensiapu voisi tulla ilmasta. Defibrillaattori-kuljetuksia on testattu jo useammassakin maassa ja lääkkeitä niillä jo kuljetetaan esimerkiksi humanitäärisissä operaatioissa. Baywatch tv-sarja tulee muuttumaan rajusti, koska joillain rannoilla droneilla viedään jo pelastusrenkaita ja liivejä pulassa oleville.

Tässä vaiheessa monelle syntyy jo mielikuva aavistuksen ikääntyvästä David Hasselhoffista pyörittelemässä vahtitornissaan multikopterin ohjaimia katu-uskottavat pilottilasit päässä. Hän on toki muutenkin robotisaation ja automaattiajamisen suunnannäyttäjä niille, jotka 80-luvulla seurasivat Ritari Ässän seikkailuja.

Tämän lennätystyön hän voisi toki hoitaa kauempaakin. Yhdysvaltain ilmavoimat on jo kauan lentänyt miehittämättömiä ilma-aluksia toiselta puolelta maapalloa. Tämä mahdollistaa jo aika paljon, eikä ole vain sotilaspuolen yksinoikeus. Tällä viikolla eräässä kokeilussa saksalainen poliisi ohjasi Suomesta käsin konetta, joka lensi Espanjassa.

Ehkä tämä skenaarioiden maalailu jo riittää. Lienee jo kohtuullisen selvää, että mielikuvitus on rajana. Yhtä mieltä voimme luultavasti olla helposti siitä, että dronet ovat tuoneet ilmailun lähemmäksi keskivertokansalaisen arkea, kuin koskaan aikaisemmin. Olisiko se sitten Drones as a Service?

Ilmatila täyttyy – U-Spacet ratkaisuna

Entäpä sitten kun kaupunkien yläpuolella posti ja muu logistiikka liikkuu droneilla samalla kun kartoitus, liikennelaskenta ja ilmanlaadun tarkkailu hoituu tämän muun työn oheistuotteena? Loputtomiin siellä ei ole tilaa ja ilmassa tapahtuvan törmäyksen riski kasvaa.

Tähän tarkoitukseen on mahdollista rakentaa U-Space, Eurooppalainen konsepti aiheesta, jota Yhdysvalloissa NASA on jo pitkään kehitellyt nimellä UTM (UAS Traffic Management). Kyseessä on siis hyvin pitkälle automatisoitu eräänlainen lennonjohtojärjestelmä miehittämättömille ilma-aluksille.

Ensimmäiset U-Spacet on tarkoitus olla Euroopassa jo pystyssä 2019. Aikataulu on kunnianhimoinen, mutta mahdollinen. Tämä tarjoaisi myös esimerkiksi poliisille reaaliaikaista ilmatilannekuvaa dronejen liikkeistä, joka helpottaisi viranomaisen työtä. Alan imagolle eivät ole hyväksi valtion johtamisen kannalta keskeisille paikoille tipahtelevat dronet. Järjestelmä voisi myös lisätä lennättäjien vastuullisuutta jäljitettävyyden kautta ja helpottaa näin osaltaan kansalaisten huolia esimerkiksi kotirauhaan liittyen.

Tämä U-Space konsepti tulee olemaan yksi keskeinen keskustelunaihe marraskuussa Helsingissä järjestettävässä, High Level Conference on Drones -tapahtumassa. Vuotuinen tapahtuma on tärkein alalla ja tänä vuonna Trafi järjestää sen yhteistyössä Euroopan lentoturvallisuusviraston kanssa.

Tilaisuuden saaminen Suomeen on merkittävä tunnustus Trafin pitkäjänteiselle työlle ja sitoutumiselle eurooppalaisen ja globaalin dronesääntelyn hyväksi.

Ideanikkarit ja ilmailuviranomaiset – yhteistyössä voittavat kaikki

Miltä tämä kaikki sitten näyttää ilmailuviranomaisten näkökulmasta? Haastavalta, mutta ei mitenkään mahdottomalta. Työkaluvalikoima haasteiden ratkaisemiseen täytyy vain olla oikea. Eiköhän kaikilta muilta aloilta ole jo opittu, että regulaatiolla on suuria vaikeuksia pysyä ”propellihattujen” tahdissa ja kun käytän tässä yhteydessä sanaa propellihattu, lausun sen suurta kunnioitusta äänessäni niitä kohtaan, jotka näitä laitteita kehittävät.

Viranomaisella on se ilo, että suorittaessamme neuvontavelvollisuuttamme asiakkaitamme kohtaan saamme tavata käytännössä viikoittain huikeita ideanikkareita. Hyöty on molemminpuolinen. Me autamme toimijoita eteenpäin heidän visioidensa toteuttamissa, toimijat antavat meille tärkeää tietoa tulevaisuudesta, johon sääntelymme on oltava valmis.

Keinomme pysyä mukana tässä kehityksen pyörteessä on riski- ja suorituskykyperusteinen sääntely. Emme anna tarkkoja yksityiskohtaisia vaatimuksia varsinkaan tekniselle puolelle, koska ne olisivat vanhentuneita ennen kun saisimme ne julkaistua. Me annamme siis maalin ja annamme teollisuuden kertoa meille, kuinka he ajattelivat tuohon maaliin päästä. Pyrimme siis osallistamaan laitevalmistajia ja operaattoreita niin paljon kuin mahdollista.

Toistaiseksi olemme pärjänneet mainiosti kansallisella sääntelyllä. Suomalainen dronesääntely on ollut maailman liberaaleinta ja uskallan väittää edistyksellisintä. Usein kuulee puhuttavan suomilisistä, mutta dronejen maailmassa silmiinpistävää on se, että teollisuutemme ei vielä edes kykene hyödyntämään tätä liberaaliutta täysimääräisesti.

Droneinfo.fi, no drone zone, mobiilisovellus, dronekiertue, some…

Tästä uudesta lähestymistavasta huolimatta tai sen ansiosta turvallisuustilastomme eivät näytä yhtään sen huonommilta vaan peräti paremmilta kuin monissa hyvin rajoittavissa konservatiivisen sääntelyn maissa. Olemme oivaltaneet tärkeän seikan liberaalista sääntelystä. Se on tietoisuuden lisääminen tärkeys. Panostuksemme tietoisuuden lisäämisen on ollut merkittävä.

Tietoa on saatavilla Trafin kotisivuilta sekä myös Trafin ylläpitämästä droneinfo.fi-sivustosta, joka on suunnattu erityisesti harrastajille. Droneinfo-mobiilisovelluksella ilmailun uudet toimijat voivat perehtyä ilmatilarakenteeseen. Kieltoalueiden yhteyteen on pystytetty no drone zone -merkkejä valistamaan toimijoita.

Kun tähän laskee mukaan tiedotuskiertueemme ympäri Suomea, eri sosiaalisen median kanavissa olleet mainoskampanjat, tilaisuuksissa jaetun materiaalin, erilaisille messuille ja tapahtumiin osallistumisen, sekä vankan medianäkyvyyden on hyvin vaikeaa keksiä, mitä olisimme voineet tehdä enemmän.

Asia voidaan pukea sanoiksi myös toisin päin. Jos yhtään seuraa mediaa, ilmailualaa ja keskustelua sen ympärillä on ollut varsin vaikeaa välttyä viestiltämme. Jäännösriskinä meillä on luonnollisesti vielä tahallinen toiminta ja täydellinen välinpitämättömyys, mutta näihin ei auta sääntelyn kiristäminen, eikä tiedotuksen lisääminen.

EU-tasoinen sääntely tuo kilpailuetua Suomen droneporukalle

EU -tasoista sääntelyä on luvassa lähitulevaisuudessa. Tämä on hyvä uutinen monelle suomalaiselle miehittämättömän ilmailun ammattilaiselle. Tähän saakka pelikenttä kansainvälisillä markkinoilla ei ole ollut otollinen suomalaisille toimijoille. Kansallisen sääntelyn aikakaudella Euroopassa on jyllännyt melkoinen protektionismi. Suomeen on ollut äärimmäisen helppo tulla muualta maailmasta operoimaan meidän liberaalin lähestymisemme vuoksi. Viranomaismuodollisuuksiin on kulunut kaikki viisi minuuttia ja ei muuta kuin lentämään.

Suomalaisille toimijoille on ollut muualla esteenä pitkät lupaprosessit, parhaimmillaan erilaisten sertifikaattien hankintaa ja usein tarjouskilpailujen aikaikkuna on sulkeutunut, ennen kuin suomalainen toimija on saanut edes täytettyä kaikkia tarvittavia kohdemaan kuponkeja. Suomi on monelle korkean teknologian RPAS-laitevalmistajalle liian pieni markkina-alue. Sen takia on hyvä, että täältä on edellytykset ponkaista myös Eurooppaan ja maailmalle. Yhtenäiset pelisäännöt ja vastavuoroisesti hyväksyttävät lupakäytännöt Euroopassa mahdollistavat siis tässäkin tuotteiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden.

Dronet sujahtavat nykyilmailun joukkoon

Sitä saattaisi äkkiä kuvitella, että viranomaisen sääntelytehtävä on miehittämättömän ilmailun osalta varsin helppo. Tässä päästään nimittäin kirjoittamaan asioita puhtaalta pöydältä uudelle alalle. Asia on kuitenkin täysin päinvastoin.

Miehitetyssä ilmailussa olemme voineet jo kauan nojata kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAOn dokumentteihin ja onhan meillä myös yhteinen eurooppalainen sääntelykin ollut pitkän aikaa vankkana selkänojana tehdä ilmailuviranomaisen tehtäviä. Olisi täysin väärin sanoa, että sääntely ”ravistetaan hihasta”, mutta haastavaa se on ja jossain määrin joudutaan elämään olettamusten varassa.

Samaan aikaan täytyy muistaa, että ilmatilaa ei olla antamassa yksin droneille, vaan olemme integroimassa dronet olemassa olevaan järjestelmään säilyttäen vallitsevan turvallisuustason. Miehitetyllä puolella meillä on pitkät tilastot, luotettavat aikasarjat joiden pohjalta asioita on helpompi johtaa.

Tiedolla johtaminen on ihan trendikästä, mutta miehittämättömän ilmailun sääntelyn tekeminen ja johtaminen on hyvin pitkälti tiedon puutteessa johtamista. Tällöin toiminnassa korostuu ICAO RPAS -paneelin, EASAn säädösvalmistelun työryhmien, ja kansainvälisen JARUS-ryhmän roolit (Joint Authorities for Rulemaking of Unmanned Systems).

Itselläni on kunnia olla mukana kaikilla näillä foorumeilla. Osaltaan nämä ryhmät takaavat meille työkaluja tulevaisuuden visiointiin. Nuo areenat kokoavat yhteen globaalisti aihetta ymmärtävät viranomaiset ja onpa mukana hyvässä yhteistyöhengessä aina myös teollisuuden edustus. Tilastoja, jolle pohjata tätä työtä, ei siis ole, mutta nämä suhteet viranomaisiin ja teollisuuteen ympäri maailman ovat meille paras mahdollinen kristallipallo tulevaan.

Ne ovat myös riskienhallintaa. Keino torjua vääriä ratkaisuja, kansallisesti ja globaalisti. Viranomaiset ja teollisuus ovat toistensa periskooppeja, auttavat toisiaan näkemään reunojen yli ja nurkkien taakse. Entisen Yhdysvaltain puolustusministerin Donald Rumsfeldin ajattelua lainaten: on tiedossa olevia asioita, on asioita joista tiedämme että emme tiedä niistä ja on asioita joista yksinkertaisesti emme tiedä yhtään mitään. Miehittämätön ilmailu ja yritys pysyä mukana sen kehityksen dynamiikassa pitää sisällään kaikki nämä elementit.

Sen lisäksi se voi pitää sisällään elementtejä, jotka ehkä tiedämme, mutta ne saattavat olla luonteeltaan sellaisia, että moni haluaisi mieluummin vaikka ummistaa niiltä silmänsä. Kuitenkin olen huomannut, että näillä kansainvälisille foorumeilla syntyy tässä haastavassa tilanteessa innovatiivisia ratkaisuja nimenomaan viranomaisten ja teollisuuden vankan yhteistyön kautta.

Menneisyyden tilasto ei ole huomisen turvallisuuden tae

Miehittämättömän ilmailun markkinat ovat globaalit. Teollisuus itse suorastaan vaatii sääntelyä, mikä on tavallaan mielenkiintoista globaalin norminpurun trendin muutoin varsin raikastavien ja tervetulleiden tuulien pyyhkiessä ylitsemme tyhjentäen viranomaisen arkistokaapit aikansa eläneistä säädöksistä.

Nykyinen aavistuksen epävarma tilanne kansainvälisen sääntelyn suhteen aiheuttaa epävarmuutta investointien suhteen. Nyt on loistava tilaisuus hukata mahdollisuuksia. Sen vuoksi on syytä kiirehtiä laittamaan kansainvälinen sääntely kuntoon ja antaa niiden syvästi kunnioittamieni propellihattujen tehdä tehtävänsä entistä paremmin toimivan yhteiskunnan hyväksi. Tärkeää on vain muistaa, että pidetään silti sääntely minimissä ja ennen kaikkea laadukkaana.

Muutaman kerran olen joutunut tilaisuuksissa vastaamaan kysymykseen miksi jotain asiaa pitäisi säännellä, tai sääntelyä muuttaa kun vielä ei ole Suomessa yhtään tiedossa olevaa henkilövahinkoihin johtanutta onnettomuutta. Siihen voisi vastata, että menneisyyden tilasto ei ole huomisen turvallisuuden tae. Sen vuoksi jätänkin teidät arvon lukijat pohtimaan lopuksi professori James Reasonin ajatusta turvallisuudesta: “Safety is a dynamic non-event, we have to work really hard so that nothing will happen”.

#drone

#automaatio

#digitalisaatio

#robotisaatio

 

 

Jukka Hannola

johtava asiantuntija, ilmailujohtajan esikunta

Osallistu kommentoimalla

  • Voit kommentoida nimellä, nimimerkillä tai anonyymisti.
  • Kunnioita kanssakeskustelijoitasi. Haukkuminen, epäasiallinen kielenkäyttö ja nimittely on kiellettyä.
  • Älä julkaise omia tai muiden henkilötietoja. Kanavamme on julkinen.
  • Rasistiset tai muut ihmisiä, yhteisöä tai uskontoa loukkaavat viestit ovat kiellettyjä, samoin rikokseen yllyttävät ja muuten lainvastaiset viestit.

Asiattomat viestit poistetaan. Viestin poistamisesta ei ilmoiteta kirjoittajalle. 

Kommentoi

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.